Iki-ihanat kanjit

Kanjit ovat siis alkuperältään kiinalaisia merkkejä, joita käytetään myös Japanissa. Tosin japanilaiset kanjit eroavat jonkinverran kiinalaisista ja saattavat usein tarkoittaa eri asiaa (esim. Japanissa isosiskoa tarkoittava kanji tarkoittaa Kiinassa äitiä).

Osa sanoista, jotka saadaan yhdistämällä eri kanjeja vaikuttavat ihan loogisilta. Esim. tulivuori (kazan) muodostuu kanjeista 火 (tuli) ja 山(vuori), avioliitto (kekkon) muodostuu kanjeista 結 (yhdistää) ja 婚(häät), avioero (rikon) muodostuu kanjeista 離 (erottaa) ja 婚 (häät), siskot (shimai) kanjeista 姉 (isosisko) ja 妹 (pikkusisko), päiväkirja (nikki) kanjeista 日 (päivä) ja 記 (kuvaus) jne. Mutta millä perusteella sisaruksia tarkoittava sana (kyoudai) muodostuu kanjeista 兄 (isoveli) ja 弟 (pikkuveli), vaikka se sisältää myös siskot (pelkille veljille ei siis ole omaa sanaa), oppilas (deshi) kanjeista 弟 (pikkuveli) ja 子 (lapsi) tai ystävällinen (shinsetsu[na]) kanjeista 親 (vanhempi siis yksikkö sanasta vanhemmat) ja 切 (leikata)? Näitä esimerkkejä on siis vaikka kuinka paljon, mutta nämä tulivat ekana mieleen.

Kanjeissa kuitenkin kaikkein häiritsevintä on japanilaisten tapa kuvitella, että kaikilla ihmisillä on päässään jonkinlainen kanjikokoelma, jonka avulla pystyy helposti erottamaan samalla tavalla äännetyt sanat, kun ne yhdistää puheessa johonkin tilanteeseen. Esim. sana kyoukai eritavalla kirjoitettuna tarkoittaa kirkkoa (教会), organisaatiota/yhteisöä (協会), reunaa (境界), rukoilua (教戒), tunteita/sydäntä (胸懐). Yleisesti ottaen samalla tavalla äännetyt sanat eivät yleensä liity yhtään millääntavalla toisiinsa, mistä seuraa, että kysyttäessä: "Äännetäänkö sana X siis samoin kuin sana Y?" japanilaisten vastaus on: "No joo, mutta se kirjoitetaan ihan eri kanjilla, joten se on ihan eri asia." Mulla nyt vain ei ole päässäni tuhansien kanjien kokoelmaa, jolla voisin noita ääntämyksiä omaksua. Yleensähän esim. kun japanilaiset (tai kiinalaiset) selittävät, miten heidän nimeksä lausutaan he kertovat, mistä kanjeista nimi muodostuu.

Kanjeista on kyllä hyötyä sanojen hahmottamisessa (esim. kun yritin lukea tekstiä, joka oli kirjoitettu pelkästään hiraganoilla en pystynyt enää kunnolla hahmottamaan sitä, koska olen tottunut kanjeihin, joiden päällä on mahdollisesti furiganat). Toisekseen japaninkielessä on todella paljon samalla tavalla lausuttuja sanoja, joiden ainut ero on se, että ne kirjoitetaan eri kanjilla, mistä seuraa se, että esim. japanilaiset tv-uutiset on tekstitetty, koska niistä ei muuten välttämättä pysty tajuamaan mihin asia liittyy ja japanilaiset myös usein kirjoittelevat kanjeja ilmaan, jos keskustelukumppani ei ymmärrä, mistä puhutaan. Suomessa Japanintunneilla sanotut intonaatioerot ovat täyttä pötyä, sillä eri intonaatio riippuu pääasiassa alueesta esim. sana hashi on joissain osissa japania nousevalla intonaatiolla silta ja laskevalla syömäpuikot, mutta joissain osissa merkitys on toisinpäin (sain tämän selityksen yhdeltä japanilaiselta, kun yritin saada varmistusta joidenkin sanojen intonaatiolle).

Käytännössä siis ilman kanjien ymmärryskykyä voi joutua melkoisiin ongelmiin yrittäessään ymmärtää, mitä jokin japaninkielinen teksti sisältää.

(Ja tämä avautuminenhan johtui siitä, että esseiden kirjoitus ja luetunymmärtämiskurssi alkoivat juuri ja niillä tunnutaan olettavan, että osaisin enemmän kanjeja kuin todellisuudessa osaan.)