Hajatelmia osa 4

Mitenköhän sitä oppisi, että kun tulee vähänkin viileämpää on pistettävä kaulahuivi kaulaan muuten kurkku tulee järkyttävän kipeäksi. Mulla on kumminkin ollut tämä ongelma jo varmaan ala-asteelta asti. Mutta sitten itse asiaan...

1. Elokuvissa käydessä on opiskelijakortin lisäksi näytettävä alien registration kortti, mikä on sinäänsä hassua, sillä opiskelijakorttia ei edes voi saada ilman alien registration korttia. Toinen hassu juttu on, että opiskelijalippu on ulkomaalaiselle opiskelijalle 1000 jeniä ja japanilaiselle opiskelijalle 1200 jeniä. Normaalihintahan siis on 1500-2000 jeniä leffasta riippuen ts. Japanissa elokuvissa käyminen on melko kallista.

2. Mun piti mainita tästä jo Himejistä puhuessani eli Himejin linnaa on käytetty useissa elokuvissa mm. James Bond elokuvassa You only live twice.

3. Katsellessani yhtä japanilaista draamasarjaa (僕と彼女と彼女の生きる道 englanninkieliseltä nimeltään The Way We Live) rupesin miettimään japanilaisten avioeroa ja siihen liittyviä ongelmia. Kyseinen sarjahan on nyt jo melko vanha, mutta osa asioista ei silti tunnu muuttuneen.

Sarjassa siis pariskunnan päätyessä avioeroon sen kertominen työpaikalla on päähenkilölle eräänlainen ongelma, koska avioeroa pidetään eräänlaisena nöyryytyksenä ja olisi voinut johtaa potkuihin. Tuntui siis siltä, että avioero ei Japanissa ole mikään henkilökohtainen yksityisasia, vaan se saattaa vaikuttaa ihan kaikkeen. En tosin tiedä tarkkaan nykyistä tilannetta, mutta olen huomannut, että japanilaiset pitävät avioeroa edelleen melko katastrofimaisena. Tämä on toki siinämielessä ymmärrettävää, että Japanissa perhe on edelleen äärimmäisen tärkeä asia.

Avioerojen määrä on kuitenkin Japanissakin kasvussa samoin kuin järjestettyjen avioliittojen määrä on laskenut. Joidenkin tutkimusten mukaan avioeromäärät rupesivat kasvamaan, kun Japanin talous oli laskussa, koska miehiä jäi silloin paljon työttömäksi ja naiset eivät tämän seurauksena enää kokeneet tarvitsevansa heitä (tässä kannattaa ottaa huomioon, että kyseiset avioliitot olivat pääasiassa järjestettyjä, jolloin miehen ns. velvollisuus on tuoda rahaa perheelle ja naisen huolehtia perheestä) + kotona maleksivaan mieheen menee todennäköisesti nopeammin hermot varsinkin, jos avioparin välillä ei ole erityisen voimakasta kiintymystä.

4. Karkki- ja keksipakettien pahvit on yleensä koristeltu. Niissä on välillä joitain aika mielenkiintoisiakin kuvasarjoja tai metamorfooseita. Minulla on välillä ollut tarkoituksena ottaa osa talteen, mutta olen yleensä unohtanut sen ja heittänyt kaikki paketit roskikseen.

5. Japanissa käytetään usein japaninkielen sanaa sininen myös vihreistä esineistä/asioista esim. liikennevalojen vaihtuessa ilmoittaa ääni valojen vaihtuneen siniseksi ja kun ostimme tomaatteja ja niistä osa oli vihreitä niin myyjä sanoi niiden olevan sinisiä.

Yksi selitys tähän voi olla, että japaninkielen vihreää tarkoittava sana midori on suhteellisen uusi sana ja sinistä tarkoittava sana aoi on yksi vanhimmista. Toinen syy on se, että midori on kuulemma todella pehmeä sana ja aoi kova/voimakas, jolloin esim. liikennevaloista ei voisi käyttää sanaa midori, koska ne eivät ole luonnonmukaisia ja pehmeitä. Tomaatteihin tämä selitys ei kuitenkaan päde ja toisekseen myös puiden lehdet ovat sinisiä eivätkä vihreitä.

6. Kaduilla kävellessä vastaan tulee usein mainospakkauksissa olevia nenäliinoja tarjoavia ihmisiä. Kesällä tarjottiin myös usein viuhkoja, joissa oli mainoksia. Tämä on mielestäni aika kekseliästä yrityksiltä, koska todennäköisyys, että joku ottaa nenäliinapaketin, jossa on mainoksia, kuin mainospaperin on huomattavasti suurempi ja kesällä ihmiset kävivät välillä jopa hakemassa noita viuhkoja niitä tarjoavilta mainostajilta.

Mainosjakajat ovat myös ilmeisesti huomanneet, että ulkomaalaiset ottavat ilmaisia nenäliinapaketteja vastaan helpommin kuin japanilaiset. Esim. Nagoyassa yksi mainosliinajakaja juoksi luokseni hokien: "tissues, tissues" ja tunki käteeni varmaan kolme nenäliinapakettia.

7. Yhden kurssin aloitusluennolla kaikkien opiskelijoiden piti esitellä itsensä ja vieressäni istunut kiinalainen luuli aluksi myös edessäni istuvan vietnamilaisen olevan Suomesta (ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun Vietnam ja Finland on tulkittu samaksi maaksi). Vietnamilainen sitten korjasi tämän, jonka jälkeen kiinalainen kumminkin totesi: "Sä näytät ihan aasialaiselta." Vietnamilaisen ilme oli tämän jälkeen aika mielenkiintoinen.

8. Minulle lähetettiin tänne salmiakkia ja päätin sitten tarjota sitä naapureilleni. Tästä seurasi, että keskellä yötä joku koputti oveeni ja siellä oli iranilainen naapurini yhdysvaltalaisen poikaystävänsä kanssa. Aluksi he olivat hieman hämmentyneitä, koska totesivat etteivät olleet tajunneet katsoa kelloa ja aikoivat aluksi lähteä pois, mutta totesin jo heränneeni, joten voivat ihan hyvin kertoa asiansa. Noh, kävi ilmi, että yhdysvaltalaisella oli salmiakkiaddiktio ja, kun hän oli kuullut tyttöystävältään saaneensa minulta jonkun omituisen mustan karkin halusi heti saada salmiakkia, minkä takia tulivat sitten minun ovelleni koputtelemaan.

9. Olen huomannut, että vaihtarit juovat melko paljon, mutta joillain se on mennyt vähän yli. Yksi näistä on ecuodorilainen, joka joi itsensä usein tosi sekavaan tilaan (en ole nähnyt kyseistä tyyppiä pitkään aikaan, joten en tiedä nykyistä tilannetta). Tosin hän selitti sen johtuvan siitä, että kotimaassaan hän ei ikinä voinut juoda paljon, koska jos hän olisi juonut Ecuadorissa yhtä paljon kuin nyt Japanissa hänet olisi vähintään ryöstetty todennäköisesti tapettu (Ecuodor taitaa olla tilastollisesti maailman vaarallisin valtio). Tästä on sitten seurannut, että hänellä on hieman karannut alkoholinjuonti käsistä.

10. Kävimme yhdessävaiheessa niillä elonkorjuumarkkinoilla ja siellä myytiin mm. 500 jenin omenoita (siis yksi omena oli 500 jeniä eli melkein 5 euroa). Japanissa vihannekset ja hedelmät ovat kyllä kalliita, mutta en ymmärrä kuka oikeasti haluaa ostaa noin kalliita omenoita.

11. Tunnen yhden ruotsalaisen, joka on syntyjään thaimaasta, mutta asunut koko ikänsä Ruotsissa ja on täysin umpiruotsalainen, kun tapasimme yhden yhdysvaltalaisen, joka on alkujaan Kiinasta, mutta asunut Yhdysvalloissa koko elämänsä tämän yhdysvaltalaisen ensimmäinen kysymys oli: "Hei, saanko mä kysyä sulta jotain, mitä kaikki kysyy aina multa? Mistä sun vanhemmat on kotoisin?"

En ennen tätä ollut ikinä miettinyt, miten omituista heidänlaisilleen ihmisille on olla Aasialaisessa maassa, sillä kaikki aasialaiset olettavat, että aasialaisennäköiset ihmiset ovat aasialaisia ja erottelevat toisensa silmien perusteella (siis aasialaisten silmät eroavat toisistaan ja niiden perusteella voi usein päätellä mistä maasta on kotoisin). Tästä tietenkin seuraa, että Aasian ulkopuolelta tulevat aasialaiset rikkovat tätä kokonaisuutta.

Aluksi pidin tätä näiden kahden liioitteluna, mutta esitellessäni kyseisen ruotsalaisen yhdelle kiinalaiselle kaverilleni tämän ensimmäinen reaktio oli (silmien laajenemisen ja suun auki loksahtamisen jälkeen): "Eeeee... what happened to you?!" Itse kun en yleensä oleta kenenkään maata ulkonäön perusteella, koska ihmiset liikkuvat nykyään niin paljon ja omassakin lähisuvussani on kaksi kiinasta adoptoitua ytttöä, jotka ovat täysin suomalaisia.

12. Japanilaisille aitoja japanilaisia ovat vain ne, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Japanissa. Olen tavannut yhden brasilian japanilaisen, jonka suku on siis täysin japanilainen, minkä takia hän näyttää ulkoisesti täysin japanilaiselta, mutta hän on syntynyt ja kasvanut Brasiliassa. Hänellä on myös japanilainen nimi ja hän puhuu lähes täydellistä japania. Tästä huolimatta häntä ei Japanissa hyväksytä japanilaiseksi vaan hän on ulkomaalainen, mikä näkyy esimerkiksi siinä ettei hän ns. saa kirjoittaa nimeään kanjeilla niin kuin japanilaiset vaan hänen kuuluu kirjoittaa ne katakanoilla niin kuin kaikki muutkin ulkomaalaiset, sillä häntä ympäröivät japanilaiset eivät hyväksyisi sitä, jos hän yrittäisi käyttäytyä kuin japanilainen.

Olen myös joiltain ulkomailla asuneilta japanilaisilta kuullut, että jos on liian pitään Japanin ulkopuolella on vaikeaa tulla hyväksytyksi takaisin japanilaiseen yhteiskuntaan.

13. Joskus alkuaikoina minua pyydettiin opettamaan, miten voi sanoa suomeksi "olet söpö", ehkä tämä kertoo jotain siitä, mitä pidetään japanilaisena kauneusihanteena. Toisella kertaa, kun osallistuin yhteen keskustelutapahtumaan, minua pyydettiin opettamaan, miten sanotaan suomeksi "minä rakastan sinua", tästä sitten seurasi, että yksi poika rupesi hokemaan tätä kokoajan kaikille ja, kun poistuin paikalta minulle sanottiin: "Moi, moi, minä rakastan sinua."

14. Joskus japanilaisten suhtautuminen parisuhteisiin on hämmentävää. Esim. yksi poika tuli joskus kysymään minulta, miten hän voisi löytää itselleen japanilaisen tyttöystävän (en tajua, miksi kuvitteli, että minä tähän osaisin vastata) ja valitti siitä, miten vaikeaa tyttöystävän löytäminen on. Tähän sitten vietnamilainen (naispuolinen) kaverini totesi, että hänen mielestään poikaystävän löytäminen on ihan yhtä vaikeaa. Tähän japanilainen poika kumminkin vastasi: "Niin, mutta sä olet kumminkin tyttö niin voit soitella pojille ja pyytää niitä karaokeen/kahville/elokuviin. " En harmi kyllä tullut kysyneeksi, miksei japanilainen poika voi pyytää japanilaista tyttöä ulos.

Kuulin myös parilta vaihtaripojalta, että japanilaiset vanhemmat miehet/naiset tulevat aina tyrkyttämään heille neuvoja siihen, miten voi iskeä itselleen japanilaisen tyttöystävän. Ihan riippumatta siitä onko poika kiinnostunut vai ei tai onko pojalla jo tyttöystävä vai ei.

15. Muutama opiskelija labrastani on ilmeisesti osallistumassa johonkin kansainväliseen seminaariesitykseen, koska parilla edellisellä kerralla ovat seminaarit olleet englanniksi. Rehellisesti sanottuna sitä änkytettyä ja suoraan paperista luettua englantia kuunnellessa tuli hieman vaivaantunut olo.

Yksi kaverini oli kesälomalla Kiotossa, jossain kansainvälisessä konferenssissa ja siinä ennen yhden esityksen alkua hän näki jonkun japanilaisen tutkijan powerpoint esityksen alareunassa olevat ns. muistiinpanot. Nämä muistiinpanot sitten alkoivat tyyliin hyvää päivää nimeni on se ja se tulen siitä ja siitä yliopistosta ja tutkimusaiheeni on tämä. Kun varsinainen esitys alkoi, niin tutkija sitten puhui juuri kaiken sen, mitä muistiinpanoissa oli lukenut ja kysymyksiä sai esittää vain japaniksi. Samassa konferenssissa oli myös posteritilaisuus ja, kun kaverini oli käynyt kysymässä yhdeltä esittelijältä, että tarkoittaako tämä tutkimustuloksesi tätä oli vastaus ollut kyllä ja kun hän oli kysynyt tämän jälkeen tarkoittaako tämä tutkimustuloksesi edellisen kysymyksen vastaoletusta vastaus oli myös ollut kyllä.

16. Japanilaisilla on tapana koristella ja muutenkin persoinoida kaikkia omistamiaan esineitä. Tämä korostuu varsinkin tytöillä, joilla on tapana koristellä esim. kännykkänsä mitä erilaisimmilla koristelukuvioilla tai kukilla tms. Tämä personointi ei myöskään jää pelkkiin esineisiin vaan liittyy myös vaatteisiin ja muuhun ulkonäköön, minkä takia varsinkin japanilaisilla tytöillä näyttää lähes kaikilla olevan jonkinlainen oma tyyli. Pojat (ja toki myös tytöt) personoivat sitten nintendo DS:iä ja PSP:itä mitä hämmentävimmillä tarjolla olevilla koristekuorilla.

17. Oli jokseenkin hämmentävää, kun jouduin selittämään yhdelle insinööriopiskelijalle, mikä on tekstiviesti. Tosin japanilaiset käyttävät enemmän kännykällä lähetettäviä ns. kännykkämaileja, joten ehkäpä tekstiviesti sitten vain on japanilaisille vieraskäsite... mutta kyseessä nyt kuitenkin oli insinööriopiskelija.

18. Roska-autot soittavat saapuessaan musiikkiä (kuulostaa jonkinverran samalta kuin ne suomalaisten jäätelöautojen musiikit, mistä tulikin mieleen, onko Suomessa enää jäätelöautoja...). Tämä on kuitenkin siinä mielessä perusteltua, että kaikkien japanilaisten kerrostajojen/asuntojen lähistöllä ei ole roskienvientialuetta (tämän asuntolan pihalla on), minkä takia japanilaiset tuovat tiettynä roskienvientipäivänä roskansa asuntonsa edustalle kadunvarteen, josta roska-auto käy ne poimimassa. Tällöin joku joka on unohtanut tuoda roskansa pihalle saatta roska-auton musiikin kuullessaan vielä tulla tuomaan roskansa paikalle, jotta ei tarvitse odottaa taas seuraavaan viikkoon.

19. Japanilaisten tekstiviestejä lukiessa tulee välillä sellainen olo, että olen jotenkin tylsä ihminen, kun en jaksa joka toisen sanan tai edes lauseen perään laittaa jotain pirteää aiheeseen edes vähän liittyvää kuvaa/hymiötä.

20. Yhdessä grillausillassa yksi ranskalainen totesi miettineensä pitkään, millä ruokaa olisi pitänyt syödä, kun paikalla ei ollut yhtään syömäpuikkoja. Jonkinajan kuluttua ranskalaiselle oli valjennut, että hän piti kädessään haarukkaa.

21. Yksi kaverini joskus mainitsi, miten todella monella vaihtaripojalla on korealainen tyttöystävä. Kun mainitsin tästä toiselle kaverilleni hän totesi sen olevan melko hassua, koska Koreassa ollaan kuulemma hyvin tarkkoja siitä kenen kanssa saa ja ei saa seurustella ja nuorten on käytännössä mahdotonta seurustella kenenkään sellaisen kanssa, jota vanhemmat eivät hyväksy. Toisaalta tämä saattaa olla juurikin se selitys: korealaiset tytöt haluavat nyt Japaniin tultuaan valita itselleen jonkun itseään kiinnostavan pojan ja seurustella tämän kanssa, koska vanhemmat eivät ole kyyläämässä heidän tekemisiään.

22. Vaikka olen usein maininnut, että japanilaisiin on melko vaikea tutustua, olen myös huomannut, että usein vanhemmat japanilaiset saattavat keskustella paljon enemmän kuin nuoremmat. Tätä samaa sanoi myös se Tokiossa tapaamani itävaltalainen au-pair, joka totesi tutustuneensa moniin vanhempiin japanilaisiin, muttei oikeastaan kehenkään oman ikäluokkansa edustajaan. Vanhemmat japanilaiset saattavat myös kärkkäämmin yrittää puhua englantia kuin nuoremmat ihan riippumatta siitä, millä tasolla heidän englanninkielentaitonsa on.

Tosin ei tämä toki päde kaikkiin ja varsinkin, jos mennään ikäryhmässä niihin kaikkein vanhimpiin niin monet heistä suhtautuvat lähes pelokkaasti ulkomaalaisiin.

23. Yhdellä japaninkurssilla näytettiin kaaviota, joka kuvasi kuinka paljon japaninkielen, amerikanenglannin ja brittienglannin puhetaajuudet menevät päällekäin. Käytännössä japaninkielen taajuudet ovat melko matalia, amerikanenglannin taajuudet jossain keskipaikkeilla ja brittienglannin korkeita. Tästä seurasi, että japaninpuhetaajuudet ja amerikanenglannin puhetaajuudet menivät osittain päällekkäin, mutta japaninkielen ja brittienglannin taajuudet olivat kaukana toisistaan. Tämän jälkeen opettaja selitti, että tämä on osa syy sille, minkä takia japanilaiset pystyvät ymmärtämään paremmin amerikan kuin britannian englantia, sillä japanilaiset eivät ole tottuneet puheessa hahmottamaan brittienglannissa käytettyjä korkeita taajuuksia.

Tätä miettiessäni arvelin sen olevan myös osasyy sille, miksi minunkin on helpompi ymmärtää amerikanenglantia kuin brittienglantia, sillä suomenkielikin on melko tasapaksua ja matalilla taajuuksilla.

24. Perjantaina alkoi Tohoku yliopiston koulufestivaalit. Olen kyllä tiennyt, että Japanissa koulufestivaaleja vietetään yläasteilla ja lukiossa, mutta jotenkin tuntui hassulta, että niitä vietettiin myös yliopistolla. Kyseisillä festivaaleilla oli kaikennäköistä syötävää, luokissa oli kahviloita ja eri kerhojen ja piirien esittelytiloja. Tilaisuudessa oli sitten myös jotain melko hämäriä juttuja esim. maid-asuihin (siis sellaisiin palvelustyttöpukuihin) pukeutuneet pojat, jotka myivät vaaleanpunaisiksi kuorrutettuja banaaneita. Tämän koulufestivaalin jälkeen tiedän nyt sitten myös sen, että japanilaisilla pojilla on karvaiset jalat ja karvainen alavatsa, mutta ylävartalo on melko karvaton...

25. Kun yksi vaihtaripoika meni japanilaiseen parturiin häneltä oli hiusten leikkaamisen jälkeen kysytty haluaako hän myös, että parta yms. ajellaan. Poika vastasi myöntävästi ja hänen yllätyksekseen tähän kasvojen ajeluun liittyi myös silmäluomien ja korvalehtien ja muutenkin koko naaman sheivaaminen (siis kulmakarvoja ei poistettu, mutta nekin siistittiin). Tämä siis sisältyi siihen hiustenleikkaamisen hintaan.

26. Kerran yksi yhdysvaltalainen tyttö totesi tilanteessa, jossa oli paljon ihmisiä eri maista ja he puhelivat omilla kielillään, miten masentavalta se jotenkin tuntuu ettei hänellä ole mitään ns. henkilökohtaista kieltä, jolla hän voisi kommunikoida oman maalaistensa kanssa, koska kaikki puhuvat englantia. Tätä samaa valitti joskus myös yksi australialainen.

27. Japanissa ei kauppaan (tai koulun ruokalaan) saa viedä märkää sateenvarjoa, joten sen voi joko jättää kaupan ulkopuolella olevaan telineeseen tai laittaa sen sateenvarjoille suunnattuun muovipussiin. Itse en yleensä jätä sateenvarjoa ulkopuolelle, koska japanilaisilla on ikävä tapa napata kyseisistä telineistä itselleen sateenvarjo, jos ovat unohtaneet omansa, joten käytän sateenvarjopussia. Itse yleensä kannan sellaista pussia taskussa, koska minun mielestäni tuntuu aikalailla muovipussien tuhlaukselta ottaa aina uusi muovipussi kauppaan mennessä ja heittää se sitten pois kaupasta poistuttaessa, mikä tuntuu olevan japanilaisten toimintatapa.

Täytyypä seuraavalla kerralla kirjoittaa nämä puhtaaksi aikasemmin, jottei taas kerry näin pitkää listaa, sillä otin edellisen hajatelmapostauksen aikoihin tavakseni kirjoittaa muistilehtiöön aina jotain avainsanoja, jos satun muistamaan jonkun tapahtuman/jutun tai jos jotain tulee vastaan.